Ne pienetkin asiat piristävät kummasti päivää. Tänään seistessäni bussipysäkillä eräs nainen tuli kehumaan mun meikkejäni ja mä... ensin hämmennyin, sitten hymyilin koko kotimatkan. Mun perusmeikkini on siis vähän normaalia huomiotaherättävämpi, thanks to my lentävät rajaukseni :D Mun meikkini siis, ja no, oikeastaan koko olemus herättää usein ihmisten mielenkiinnon, tosin usein vain negatiivisella tuloksella. Paljon on mulkoiltu ja naureskeltu. Mutta ne kerrat, kun joku tulee kehumaan, ovat harvinaista herkkua, mutta sitäkin ihanempia. Siksi varmaan on niin mahtavaa saada positiivista palautetta.
Olen melkoinen oman tieni kulkija, enkä mene massan mukana. Usein myös ihmettelen, miksi niin monet ihmiset haluavat sulautua ihmisvirtaan. Osalla syynä on varmasti se, että sattuu vain viihtymään sellaisessa tyylissä, mutta uskon, että monet haluaisivat erottua, mutteivat yksinkertaisesti uskalla. Mikseivät? Koska kun erotut joukosta, sinut huomataan, sinusta on helppo löytää vikoja, helppo lyöttäytyä erilaista vastaan. Ja ne, jotka ihailevat sinua, eivät uskalla sanoa sitä ääneen. Sanotaan, että ihmiset pelkäävät erilaisuutta, ja siksi lyöttäytyvät massastapoikkeavia vastaan. Onko kaikki se 'viha' vain pelkoa? En tiedä, en ole mikään filosofi, vaan ajatuksistaan avautuva kynsiblogin pitäjä.
Oliko mulla jotain pointtia tässä kirjoituksessa? Oli. Vaikka kuinka monet haukut saisit, muista että aina löytyy myös kannattajia. Pitäkää kiinni siitä, mitä haluatte olla, mihin uskotte, olkaa omia itsejänne, älkääkä murtuko ihmisten sanoista tai teoista. Jos uskallatte erottua massasta, olette jo kaiken sen haukkumisen yläpuolella.
"I'm beautiful in my way, 'cause God makes no mistakes, I'm on the right track baby, I was Born This Way."
